Volvo jälleen telakalla. Tällä kertaa pitkään todennäköisesti. Lämmittimen kenno meni tiistaina kun Ristijärveltä oltiin kavereiden kaa palailemassa. Olin viemässä Kasmaa ja Sidu-koiraa kotiin, niin eiköhän volleroinen lykkää mielettömät höyryt auton sisälle. Paskoin housuuni tietenkin, sillä höyry haisi niin pelottavasti savulta. Konepellin kun avaa niin näkee ja kuulee vaan joidenkin nesteiden lirisevän maahan. En soittanut ensimmäisenä äidille, vaan autoviisaalle enolleni. Sitten vasta äidille. Kiitos Kasman isän ja serkun, rakas kumitassuni ei jäänyt sinne tienvarteen tuhottavaksi vaan saatiin turvaan kotipihaan.

Ensio kasvaa hirmuista kyytiä. Hyvä ettei kuule kuule sitä hurinaa. Raukka on kohta yhtä jättiläinen kuin isoveljensäkin.